Piti tulla ihan asiakseen laittamaan nämä kuvat blogiin, vaikka muuta päivitettävää ei juuri nyt tule mieleeni. Kuvien taustalla on tilanne, jossa Sera vahtasi jatkuvasti minua (laitoin ruokaa) ja komensin sen pois keittiöstä. Siitäkös tyttö näköjään loukkaantui.. ;)

Olin perjantaina ahkera ja siistin Axun. Vaikka samalla tavalla ei tarvitsekaan joka kohtaa nyppiä niin kuin Seralla, kesti siistimisessä kuitenkin tunti. Nypin ylimääräisiä hapsukarvoja naamasta, niskasta ja "harjasta" mitä se kasvattaa keskelle selkää. Myös reisiin kasvaa hassuja tupsuja, joten nypin myös ne ja siistin tassut. Siistimisen yhteydessä oli samalla helppo leikata kynnet ja putsata korvat. Axu suorastaan nauttii hoitotoimenpiteistä. Kuuntelee silmät kiinni ja makoilee tyytyväisenä. Nautiskelu kylläkin loppui kun se tajusi joutuvansa suihkuun. Sehän löntysti suihkun alle kuin maansa myynyt. ;> Puunaamisen lopputuloksena suihkusta asteli esiin kaunis, nuori koiraneiti jonka olisi kehdannut viedä vaikka näyttelyynkin. Säästetään kuitenkin ne näyttelyt ensivuoteen, jotta päästään veteraanikehään. Haluan nähdä mitä siellä sanotaan meidän ikinuoresta partanaamasta. :)

Tänään minua odotti iloinen yllätys kun tulin kotiin Enon näyttelystä, jossa olin esittämässä suomenajokoira Nanaa (oli muuten Nanalle hieno päivä, ERI, NUK1, PN1 ja VSP). Jesse oli nimittäin löytänyt Miksan roskiksesta aimo kasan vanhoja tennispalloja ja pelastanut ne parempiin suihin - Seralle ja Axulle. Voi sitä ilmettä kun kumottiin Seralle koko pussillisen tennispalloja olkkarin lattialle. Valinnan vaikeus oli selvästi suuri! Pettymys oli myös valtaisa, kun kasasin muut pallot lopulta talteen ja jätin Seralle vain yhden. Nyt on palloja mitä noutaa lumihangesta, eikä haittaa jos yksi katoaa. :)

Alla linkki mistä löytyy pieni videopätkä, josta mainitsemani valinnan vaikeus näkyy.
s117.photobucket.com/albums/o58/uudetsivut/

Tuli vähän extempore tämmöinen idea illalla että lähdetäänpä hiihtämään. Jesse on kinunnut nyt varmaan kaksi viikkoa että hiihtämään olis päästävä, ja kun pakkanenkin oli lauhtunut päivän aikana -15 asteeseen, päätettiin käydä ensimmäistä kertaa tänä talvena hiihtämässä.

Seralla oli totuttelemista hiihtotyylin vaihdokseen, sillä minä tykkään hiihtää enemmän vapaata kuin perinteistä. Tähän asti Sera on siis sivakoinut vain perinteistä tyyliä, mukavasti ladun vieressä jolkotellen. Ollaan joskus aiemminkin kokeiltu vapaalla tyylillä hiihtoa, mutta Sera on säikkynyt selän takan viuhtovia suksia. Nyt meillä olikin sitten pitempi hihna (3m) ja vaikka se ei olekaan varsinainen hiihtohihna, eli siis se ei jousta, tällä kertaa homma sujui paljon paremmin kuin aiemmilla yrityksillä. Seran oli kokoajan laukattava, jotta hihna ei mene suksien alle (huono puoli kiinteässä hihnassa) mutta koska Jesse hiihti edellä, juokseminen ei tuottanut ongelmaa. Sain keskittyä pääsääntöisesti itse hiihtämiseen. Onnistuneen 10km reissun jälkeen olikin hyvä hörppiä lämmintä mehua termarista. Pitää kyllä käydä ensiviikolla uudestaan! :)

Ps. Tamminäyttelystä ostetut y-malliset valjaat toimivat erinomaisesti. Kaikki aiemmat ovat hanganneet kainalot auki (myös yltiöpehmustetut) jo ekalla hiihtokerralla, mutta näistä ei jäänyt jälkeäkään. :) En enää ikinä osta perusvaljaita.

Helteestä ( vain -18 astetta) johtuen lähdimme koirien kanssa tänään puolentoista tunnin lenkille :) Jaksoin raahata jopa kameran mukaani, joten blogimme saa hieman piristystä aurinkoisista talvikuvista!

Täällä on sitten viikon verran ollu kokoajan yli 20 astetta, pääsääntöisesti 27 ->.. Eli siis lähinnä sisällä ollaan pyöritty ja pienillä lenkeillä käyty. Agilityn treenaamisesta ei voi uneksiakaan, sillä siellä kiviseinäisessä kellaritilassa ei ole yhtään lämpimämpi kuin pihalla. Jäätyyhän siellä koiran lihaksetkin -  ja ohjaajan myös - joten odotellaampa lauhempia säitä.

Pakkaspäivien varalle ollaan kehitelty yhtä sun toista aktivointihommaa sisätiloissa. Alkuviikosta testailin Jessen veljen väsäämää aktivointipalloa (lasten 2 euron leluautomaatista saatua isoa muovipalloa johon tehtiin reikä) ja huomasin sen toimivan yhtä hyvin kuin parikymppiä maksavat oikeat aktivointipallot. Tuota tosin ei voi jättää koiralle jos ei ole itse vahtimassa, onhan se paljon helpommin rikkimenevää sorttia. Mutta toimii hyvin kun itse jaksaa katsella koiran touhuja. :) Sera ei onneksi yleensäkään riko leluja, joten tuonkin palloa se pyöritteli hyvin nätisti tassuissaan. Eilen ilahdutin Seraa tuomalla lemmikkikaupasta naudan nilkan jyrsittäväksi ja sen parissa Sera viettikin koko illan. Minusta tuntuu että Sera vain nauttii näistä sisäpäivistä, laiskuri. Nyppiminenkin jää tuonnemmaksi, kun en raski viedä siltä karvoja juuri nyt. Vaikka tuskin nuo harvakarvat sitä yhtään lämmittävät.. ;>

Ollaan käyty tässä muutaman kerran treenaamassa pelkästään paria estettä, ei yhtään rataa. Pujottelun sisäänmenoa itseasiassa jokaisella kerralla naksuttimen kanssa otettu ja sen lisäks aina jotain muuta. Minä kun haluan nyt että Sera hakee itse sen pujottelun alun. Mikään kiirehän tässä ei ole mihinkään, seuraavista kisoista ei ole edes tietoa. Tänään otettiin jos esteeltä tuloa pujottelulle, ja samalla jatketaan vielä seuraava kerta. En halua hätiköidä etten joudu taas palaamaan alkuun koko pujottelun opettelussa, olen tehnyt sen jo aivan liian monesti. Arvatkaapa kuka jaksaa tämän jälkeen korostaa pujottelun opettamista kunnolla jo alusta alkaen??

Axu ja Hani saivat viime keskiviikkona koppeihinsa uudet sisustukset, nimittäin tuollaista olkien tapaista pehmustetta joka siis kuitenkin on puusta (enpäs muista nimeä vieläkään..) Axulla on todella ikävä tapa kantaa kaikki matot aina pihalle ja nukkua sitten paljaalla kumimatolla ja siksihän tämä ratkaisu nyt tuntuikin fiksulta. Jos tuon kaiken kantaa pikku tuppo kerrallaan pihalle niin jo riittää neidillä hommia! Tähän asti ovat ainakin toimineet hyvin, muutama tuppo on tullut pihalle mutta ei sen enempää. Nämä pehmusteet siis eivät pölise ollenkaan joten ei pitäisi silmiinkään mennä mitään ylimääräistä. Eivät myöskään ole niin teräviä kuin oljet. Tyytyväisiä ollaan ja toivottavasti koirat myös! :)

Mimmin päivä meni stressin takia ihan penkin alle. Luonne arka, laatuarvostelusta H. Se panikoi heti pallohalliin päästyään ja jatkoi riehumista koko päivän läpi. Kehässä säikähti vissiinkin mittakeppiä ja sen jälkeen aristeli tuomaria. Meidän Mimmi, jolla on aina ollut luonteesta erinomaiset arvostelut!

Stellalla sen sijaan oli vallan mainio päivä! Se ei ensinnäkään pelännyt hallitilaa yhtään (mitäpä se pelkäisi?) ja halusi leikkiä jokaisen vastaantulijan kanssa. Se oli niin iloinen! Kehässäkin se esiintyi todella nätisti ja aikuismaisesti. Tuloksena ERI, JUK2 ja PN3! Arvostelu kuului näin (suomennos):
"11kk feminiininen narttu. Ihastuttava pää ja ilme. Erittäin miellyttävä ylälinja. Eturinta on kehittymässä. Erinomaiset takakulmaukset. Liikkuu erittäin hyvin."

Seralla oli agikisat illalla. Vaikka olin jokatapauksessa tehnyt päätöksen kunnon kisatauosta, se vain vahvistui. En vie Seraa kisoihin ennen kuin kepit on 100% varmat. Rata oli mielestäni juuri sopiva ykkösille, ei liian hankala muttei pelkkää suoraakaan kuten joskus näkee. Virheitä tuli siis kepeiltä ja minun huolimattomuudesta johtuen toiseksiviimeiseltä aidalta kieltäytyminen (pientä pyörittelyä vaativa kohta jota en ottanut huolella). Näiden korjaamiseen meni melkeinpä sitten se 3s, joka meni yli ihanneajan (ihanneaika 46, suoritusaika jotakuinkin 49) Muuten rata oli hyvä ja Sera kuunteli tosi hyvin käskyjä. Ja pidettiinhän me edelleen kisahistoria puhtaana hyllyistä! :) Kuten just ennen kisaa Sara sanoi, toisaalta on hyvä että Sera on vielä ykkösissä kun se ei kerta vielä kaikkia esteitä hallitse. Nyt kun saadaan talven aikana loput esteet kuntoon ja hiottua ohjaamistakin niin en usko että meillä kestää kovin kauan saada se viimeinen nolla ykkösistä.

Kuvia Stellan ensiesiintymisestä:

Käytiin tänään taas agikeitaalla ottamassa viimehetken pujottelut sun muut. Sera innostui ihan uskomattomalla tavalla, se haukkui koko radan ja oli ihan innoissaan. Pidin treenin tosi lyhyenä niin että into säilyi koko ajan. Toivotaan että onnistuin jemmaamaan sitä huomiselle, sillä silloin tosiaan on Koitos isolla K:lla. Tamminäyttelyn takia illan agilityrata on todennäköisesti täynnä makupaloja ja koirien pissoja, joten Seran kaltaisella ahneella koiralla on suurempi vaara jäädä jumittamaan kesken radan. Toivon todella että niin ei käy. Muuten kyllä hyvillä fiiliksillä lähdetään. Tänään Sera taas näytti että se ihan oikeesti tykkää tästä vaikkei mikään pikakiitäjä olekaan. :)

Huomisen suunnitelmana on siis lähtö klo. 8:00. Mukaan lähtevät silloin Anne, Jesse, Laura ja minä + Mimmi. Ajokoirat on kymmenen jälkeen, ja Mimmin kehän jälkeen muut lähtee pois paitsi minä. Jään odottamaan isän, äidin, Sarin ja Stellan tuloa, joka pitäisi ajoittua noin kello 13. Stellan kehän jälkeen tämäkin porukka häippäsee ja jään yksin katselemaan ryhmäkilpailut ja agilitykisojen ylemmät luokat. Jesse tulee uudestaan paikalle Seran kanssa noin klo 20 ja rataantutustuminen alkaa 20:35. Sera on kaiken lisäksi viimeinen kilpailija joten.. No, kaikki muutkin mini ykköset joutuvat kyllä odottamaan luokan loppumista ennen kuin saavat kilpailukirjansa joten ei sillä niin väliä. Tällainen päivä edessä.

Stellan kehä jännittää ehkä eniten. En osaa yhtään arvioida mitä se tulee sieltä saamaan. On se jännä lähteä ensimmäistä kertaa sen kanssa oikeaan kehään. Vaikka pentuhan (tai no juniori) se vielä on ja sen pitää kehittyä vielä hirmuisasti, mutta jotain osviittaa antavaa arvostelua on kyllä kiva kuulla. Mahtaa Sariakin jännittää. ;)

Elämme parhaillaan lähes arktisissa olosuhteissa, -27 astetta pakkasta ja viima käy ilkeästi kasvoihin. Onneksi koirat on samaa mieltä pakkasesta kuin minäkin: varttitunnin lenkki oli riittämiin niin itselle kuin koirillekin. Toivottavasti lauantaina ei ole tällaisia pakkasia, sillä koko päivä menee Kajaanin pallohallissa..

Tänään tuli kisakirje sähköpostiinni Kajaanin agikisoja koskien. Tulee tosiaan olemaan iltakisat kun mini ykkösten rataantutustuminen alkaa vasta klo 20:35! Ja minä kun menen pallohalliin Mimmin (Jessen suomenajokoira) kehän takia jo kymmenenksi ja odottelen päivän että pääsen viemään Stellan parsoneiden kehään about klo 14. Ja sitten tämmöinen pitkä pitkä odottelu ennen agikisoja. Täytynee tehdä niin että lähden Stellan kehän jälkeen takaisin Nurmekseen Sarn kyydillä ja Jessen kanssa (joka lähtee jo Mimmin kehän jälkeen ajamaan kotiin) tullaan illalla uusiksi. Näin saan välillä lämmintä ruokaa ja Serankaan ei tarvitse palella kuutta tuntia pallohallissa. Saa nähdä mitähän tästäkin viikonlopusta tulee! Voi olla ohjaaja jo niin väsynyt ja kohmeissaan että voi mennä kisat vähän penkin alle. ;)

Pakkasesta huolimatta päätimme tänään Jessen kanssa lähteä lumikenkäillen ulkoiluttamaan koiria Raesärkälle. Muuten hieno idea, mutta tie oli lumessa ja jouduimme jättämään auton erään toisen tien varteen ja kävelemään hieman eri reittiä kuin alun perin suunnittelimme. Pääidea säilyi, ja koirat saivat reittimuutoksesta huolimatta juosta irti. Pakkasta oli 14 astetta, eli paljon vähemmän kuin aiempina päivinä, joten se ei haitannut menoa. Enemmän ongelmia tuotti anturoiden väliin paakkuuntuva lumi, jota koirat olivat kokoajan pureskelemassa pois. Muutamia tassunpuhdistuspysähdyksiä lukuun ottamatta matka taittui nopeasti ja koirat näyttivät kotimatkalla hyvin tyytyväisiltä, ja myös hiljaisilta, joten kaitpa lumihanki teki tehtävänsä ja väsytti itse kunkin edes hetkeksi.

Loppuun lisään vielä muutaman kuvan jouluaatolta. On se yhtä nameilla pelleilyä tämä kuvien ottaminen kun pitäisi useampi koira saada samaan potrettiin. ;)

Stella, Sera ja Myytti

Stella ja Sera

Sera

Vihdoinkin päästiin harjoittelemaan uudella, upealla agilitykeitaallamme! ( lue: pottukellari) Seran juoksut pitkittyivät ja se tiputti yhteensä nelisen viikkoa, mitä se ei yleensä tee.. Mutta nyt lähdettiin entistä virkeämpänä uusiin treeneihin!

Löysimme pottukellarille sen omistajien ohjeiden avulla ja yllätyimme positiivisesti paikan viihtyisyydestä. Auto oli jätettävä kyllä muutaman sadan metrin päähän, ettei oltaisi jumittu lumihankeen, tuota lunta kun nyt tuppaa satamaan reilummalti. Kävely kävi hyvin lämmittelystä, vaikka Axu ja Sera "lämmittelivätkin" jo kotona ihan oma-aloitteisesti. Pienen pieni ongelma tuli vastaan kun löysimme tiemme perille: mistä tänne saa valot? Soitin sitten Teijalle, kun tiesin että hän on ainakin käynyt jo keitalla harjoittelemassa ja niinpä saimme Teijan neuvojen avulla valot päälle.

Seran kanssa otin lähinnä keppejä (ah, ihanaa, täällä on kujakepit!) ja kertailin takaakiertoa sun muuta pientä. Ajattelin, että Kajaanin kisojen jälkeen pidetään about 3kk tauon kisoista (eihän niitä talvella kovin paljon olekaan) ja keskityn yksittäisten esteiden hiomiseen. Kepeissä olisi hyvä saada vauhtia ja se aloituksen hakeminen oma-aloitteisesti on vielä kesken. Kontaktit meillä toimii, saan pysäytettyä Seran niihin hyvin, mutta toivoisinkin että minun ei tarvitseisi enää olla siinä aivan vieressä käskyttämässä. Jesse lupasi toimia palkkaajana, ja toivon että saan tällä tavoin Seran toimimaan edes hieman kauempana minusta. Se kun on niin namin perään, että tuppaa juoksemaan lähes kädessä kiinni. Ehkä talven aikaan myös saadaan takaakierrot sun muut sujuvimmiksi. Suuret on taas suunnitelmat, saa nähdä missä onnistutaan.

Axun kanssa pidettiin taas hauskaa radalla, ilman mitään erikoisempia harjoituksia. Taasen vaihteeksi keskittymiskyky oli Axulla nollissa, ja se lähinnä juoksenteli esteeltä toiselle, käskyn kanssa tai ilman.. Se myös juoksi lahjakkaasti kaikkien kontaktien yli. Meillä on näemmä yksi tavoite talven aikana: kontaktien harjoittelu sekä ylös- että alastulopinnoilla. Sen jos Axu oppisi niin harjoittelusta tulisi paljon paljon mielekkäämpää ja turvallisempaa. Kun vaan ei tuo iloisuus katoaisi kontaktien jankkaamisen myötä, sillä se on aivan parasta Axussa! :) Toisaalta, koska Axu olisi kyllästynyt yhtään mihinkään? Tuskin kyllästyy kontaktiesteisiinkään.

Olen kyllä kaikin puolin tyytyväinen uuteen talviharjoittelupaikkaan. Hienoa että meilläkin on vihdoin mahdollisuus treenata myös talvella! Suuri kiitos kaikille ketkä ovat tehneet töitä yhteisen harjoittelupaikkamme eteen.

Olipa siinä koiranäyttelyelämää kerrakseen. Perjantaina lähdettiin puolilta päivin ajamaan Nurmeksesta Siilinjärvelle, jossa auto vaihtui 8 hengen taksiin. Mukana meitä kun sieltä lähtiessä oli 4 suomenajokoiraa ja 4 ihmistä + häkit ja muut tavarat. Ei paljon pienempään autoon olisi mahduttukaan. Koko päivä meni ajellessa ja yöpaikalle saavuttua nukutti hyvin (ainakin minua, koirat kuulema vähän kolisteli yöllä, mutten minä kuullut mitään).

Lauantain herätys oli kuudelta, koska ajokoirakehä alkoi niin aikaisin. Suuremmilta ruuhkilta vältyttiin, mitä kuunteli muiden juttuja puolentoista tunnin odotteluista. Onneksi oltiin ajoissa liikkeellä. :) Päivän saldona oli Rallille ja Lyylille H, Miinalle ja Iipille ERI ja Iipistä tuli vielä ROP. Paras narttu -sijoituksia sun muita en millään muista ulkoa kaikkien osalta.. Elikkäs Iipin takia odoteltiin sitten koko päivä vielä ryhmäkehiä ja päästiin lähtemään yöpaikalle vasta puoli kahdeksan jälkeen. Turhaan ei odoteltu, sillä Iipi sijoittui ryhmässään hienosti toiseksi. Kyllä oli melkein 10 tunnin näyttelypäivän jälkeen puhki niin koirat kuin ihmisetkin, ja nukuin jälleen kerran yöni sikeämmin kuin koskaan.

Sunnuntaina kehä alkoi vasta yhden jälkeen. Tuloksena Rallille edelleen H, Lyylille ERI ja VARA SERT, Miinalle ERI ja Iipille ERI ja ROP. Kasvattaja luokkaan osallistuttiin Iipin, Merin (Iipin sisko), Miinan ja Lyylin voimin, ja tuloksena KP ja rotunsa paras kasvattaja. Ryhmäkilpailuissa niin kasvattajapuolella kuin 6-ryhmässäkin kävimme vain pyörähtämässä, ilman sijoituksia.

Tyytyväisenä ja väsyneinä matkattiin illalla takaisin Nurmekseen, tai no yön puolellehan tuo taisi enemmän mennä. Kotona oltiin kolmelta ja nukkumaan päästiin neljältä. Tällainen reissu tänä vuonna! :) Kiitos kaikille mukana olleille seurasta.

Vähän myöhässä tulee päiviteltyä, mutta Emman koira Peppi oli meillä noin viikko sitten hoidossa viikonlopun yli. Peppi on siis sheltti / sekarotuinen, oikein mukava kaveri. Vanhempani ovat jostain syystä hyvin ihastuneita Peppiin, se on kuulema niin äärettömän kiltti. :) Sera ja Peppi riehuivat käytännössä koko viikonlopun, mattoja oli turha suoristella kun ne oli kohta uudestaan rullalla.. Viikonloppu sujui hyvin, mitä nyt lenkilläkään eivät meinanneet koirat rauhoittua. Peppi on oikea halityyny: jos siltä kysyttäisiin, se ei siirtyisi sylistä mistään hinnasta.  Yönkin se vietti kainalossa tuhisten. :)

Että osaa kyllä ärsyttää. Ilmoittauduin Kontiolahden agilitykisoihin viimeisenä mahdollisena ilmoittautumispäivänä, jotta minimoisin sen mahdollisuuden, että Seralle tulee juoksut samaan aikaan. Eikös neiti alotakin juoksunsa heti seuraavana aamuna! Kiitos Sera, olisit voinut vähän varotella.. Sinne meni 14€. Tosin, itsehän otin sen riskin. Onneksi olin ilmoittanut vain yhdelle radalle.

Positiivisiakin puolia tästä löytyy. Joulukuun alusta saadaan käyttöön talviharjoittelu tila, joten en maksa vuokraa tyhjästä (menee vain 2vk ettei voida käyttää tilaa, jos juoksut olisivat tulleet keskellä joulukuuta, olisi yksi kokonainen kuukausi mennyt hukkaan). Ja ehkäpä on hyvä välillä harjoitellakin, siihen kun ei ole nyt ollut aikaa ja mahdollisuutta. Viimeksi oltiin radalla Kajaanin kisoissa marraskuun alkupuolella. Ylipäätään on hienoa, että saadaan nyt talvellakin harjoitella, vaikka tila ei olekaan helpoin mahdollinen ratojen kannalta (kaksi pylvästä). Lyhyitä radanpätkiä sinne saa, ja luultavastikin meillä on myös kyseisen mallisille tiloille tarkoitettuja harjoituksia kasattu talven varalle. :)