Yllä tytöt Laajavuoren huipulla. Sinne kiertää tosi mukava lenkki, joka laskeutuu rinnettä pitkin suoraan meidän talon eteen. :) 

Lenkkimaastoja. Kelpaa! 

Seran spurttailuja

s117.photobucket.com/albums/o58/uudetsivut/

Linkistä löytyy liikkeet kuvattuna videolle. 

Muutin 1.5. soluasunnosta yksiöön, ja Sera ja Varjo muuttivat samalla Jyväskylään luokseni. Kyllä meidän tyttöjen kelpaa: yksiö on tilava ja ulkona on Jyväskylän parhaat lenkkeilymaastot! Kahden koiran kanssa juokseminen on muuten yllättävän mukavaa ja simppeliä kun on tuo cani cross -vyö. Nyt koirilla on talven jäljiltä todella kova kuntokin - hiihtokilometrejä taisi taas vähän kertyä. Parin kilometrin päässä kämpältä on Killerillä JAT:in treenitilat, mutta niiden käyttö on toistaiseksi meidän budjetin ulkopuolella. Voi miten helppoa ja halpaa Nurmeksessa olikaan harrastaa koiran kanssa! 

Lisäilen tästä lähtien taas hieman useammin tekstejä meidän arjesta tänne. En kokenut "koiratonta" aikaani Jyväskylässä kovin kirjoittamisen arvoisena. 

Kyllä eli meikäläisen opiskelijaelmä Jyväskylässä on aluillaan. Asuminen kolmen hengen solussa on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikkakin olen koirien takia heti ilmoittautunut yksiöjonoon.. Kyselin myös KOASilta onko mahdollista saada koirat tähän kämppään jos kämppiksille käy (molemmille ilmeisesti olisi ok), mutta tyly vastaus oli että se on mahdotonta. :/ Eli vielä odotellaan.

Tällä välin Nurmeksessa on jälleen keksitty uutta käyttöä pikkuparsoneille. Viime vuonnahan Sera siis toimi sorsakoirana, ja nyt sen ajusta on ammuttu ilmeisesti myös ensimmäinen jänis. Eihän se aju tietenkään kovin pitkä ollut, mutta mainittakoon nyt silti kun koira niin kovasti yritti. ;) Molemmat parsonit on olleet kuulema mukana metsällä juoksemassa, ja ajelleet lintuja puihin. Sera on tässä hommassa ilmeisesti fiksumpi kuin Varjo, mutta minä toivonkin Varjosta mieluummin kettukoiraa ;) Tulevana viikonloppuna pääsenkin piitkästä aikaa näkemään koirat!

Keskiviikkona käväisimme toistamiseen Varjon kanssa Jormualla. Edelleen pysyttiin pelkässä sytyttelyssä (ja tyhjän luolan sisällä kulkemiseen totuttelussa). Varjo haukkui kettua häkin läpi yhtäjaksoisesti kokoajan, paremmin kuin viimeksi, mutta tällä kertaa piti viimekertaista pidempää välimatkaa. Ei käynyt ollenkaan metriä lähempänä häkkiä. Tyhjää luolaakin se vierasti enemmän, vaikka suostuikin kulkemaan muutamia pätkiä pienen nahkapalan perässä. Ei taida olla niin pennun huima enää? ;)

Paljon enempää kai tällä hetkellä ei pystytäkään tekemään kuin antamaan Varjolle mahdollisuus kehittyä, eli käyttää sitä luolaharkoissa? Myöhemminhän sen sitten näkee tuleeko meidän Varjosta metsästyskaveria vai ei.. :)

Sari ja Stella vierailivat meillä tällä viikolla ja harkattiin yhdessä agilityä pitkästä aikaa. Stella kuumuu edelleen herkästi, Sera taas on alkanut (harmikseni) rauhoittua ja hiljentää jälleen tahtia. Tosin sillä on kyllä edelleen juoksut menossa, joten sen mielenliikkeitä on mahdoton ennustaa ;)

Entä Varjo sitten? Ihana eläin. :) Samoja harjoituksia käytiin läpi kuin toistenkin koirien kanssa, vaikkakin pätkissä, ja Varjo oli aivan ihana. Juuri minulle sopiva agilitykoira. Se ei ole radalla täysin holtiton vaikka vauhtia löytyykin ja paljon. Se innostuu helposti lelun avulla, mutta sen saa rauhoitettua todella nopeasti. Ei kuitenkaan hyvää jos ei jotain huonoakin, järki siltä koiralta puuttuu ihan kokonaan. ;) Tässä olen viimeiset pari viikkoa opettanut sille ota-käskyä, eikä se millään meinaa hoksata että pelkkä käpälä riittää. Koko koiran ei tarvitse olla rasian kannen päällä. Kouluttajassahan se vika loppupeleissä taitaa kuitenkin olla.. :)

Varjolla on ilmeisesti jonkunasteinen murkkuikä menossa. Se ei näy tottelemattomuutena eikä ihmisten auktoriteetin kyseenalaistamisena, vaan herkkyytenä. Se on aina ollut jokseenkin herkkis, mutta nyt minusta alkaa tuntua että sehän on "pahempi" kuin Sera. Toivottavasti tämä on nyt vain sitä kasvuvaihetta. Toisaalta, voihan se olla osa sen luonnetta. Herkkis-Varjo. Enpä olis ikinä arvannu. :P Herkkis tai ei, niin minun virallinen sylinlämmitin se ainakin on.

On sekä hyviä että huonoja uutisia.

Hyvät ensin. Varjosta on kasvanut täysipäinen parsonin alku. Se on valtavan ihana Persoona, isolla P:llä. Halinalle. Keinoluolille ollaan menossa ensiviikon keskiviikkona, joten näistä asioista tulee päivitystä tarkemmin silloin.

Seralla on juoksut. Tämä kuului näihin neutraaleihin uutisiin. Huonoa tässä on tietysti se, että se joutuu olemaan kytkettynä, ja se että juoksut tietävät valeraskautta.

Sitten niihin huonoihin uutisiin. Muutan syksyllä Jyväskylään (pääsin opiskelemaan JAMK:iin matkailualaa). Ongelmana on kämppä. Kysyin KOAS:ilta miten saisin koirat mukaan, ainoa ohje oli muuttaa ensin soluun (ei koiria) ja jäädä jonottamaan yksiöä (saa ottaa koiran, mutta jonot yksiöihin on 3-24kk). Nyt minulla siis on solukämppä tiedossa Jyväskylässä, ja koirat jäävät porukoille odottelemaan yksiön löytymistä.. Aion ottaa heti soluun muutettuani yhteyttä KOASille uudestaan ja kysellä löytyisikö yksiötä tai jos joissain olisi solu johon tulisi vaikka joku toinen koiraihminen kaveriksi. Nähtäväksi jää miten pian saan koirat mukaani.

Tuomarina toimi Gunther Ehrenreich Saksasta, ja Varjon arvostelu kuului näin:

10 months old. Broken hair quality. Correct proportions & angulations. Beautiful feminine head with correct bite. Correct pigmentation. Correct ears. Correct in movement.

ERI, SA, JUK2, PN4

En ihan sanoisi Varjoa brokeniksi, ja tuomarikin totesi ensin että jaahas, sileä parsoni! Kokeiltuaan karvaa sanoi kuitenkin, että kevyesti broken. Varjo esiintyi nätisti, mutta pöydällä oloa on syytä vielä treenata lisää. Hälyyn se kiinnitti myös jonkun verran huomiota (liikkeessä), mutta sehän on ihan ymmärrettävää ensikertalaiselle. ;)

Varjolla oli tänään ekat tokotreenit. Aloiteltiin luoksepäästävyysharjoituksella, jossa kouluttajamme tuli "tervehtimään" koirat, ja koiran tulisi pysyä sivulla istualtaan. Pitkään kestää Varjonkin pinna istua paikoillaan, mutta siinä vaiheessa kun rintaa pitäisi hieman rapsuttaa niin peppu nousee maasta saman tien. Ihmiset nyt vaan on niin kivoja! Homma sujui kuitenkin paremmin kuin olin odottanut. Olen jostain syystä aina pitänyt Varjoa ihan toivottomana keskittymisen suhteen..

Toinen harjoitus liittyi seuraamiseen. Aloitimme muutamalla hitaalla askeleella aidan vieressä. Varjohan siis osaa nätisti "seurata" vierellä, mutta takapuoli lähtee heittämään sivulle. Joten siis tämä aidan kanssa harjoittelu on varmasti meille ihan sopiva tapa, tuleepahan kerralla seuraaminen opetettua oikeaan kohtaan.

Muut ottivat myös paikalla makuuta, mutta me harjoiteltiin ihan vain maahanmenoa. Tai sitäkin vain muutaman kerran, koska treenit olivat mukavasti rankkasateessa ja sen huomasi koirasta.. Varjo meni maahan, mutta ei siellä varsinaisesti viihtynyt. Ylipäätään nyt tulee kyllä kotiläksyksi maahanmeno ILMAN käsimerkkejä. Naksuttimella luulisin sen onnistuvan parhaiten.

Alla vielä muutama treenikuva.

Perusasento

Tarjan antama kettulelu on ollut kovassa käytössä ;) On edelleen ihan lemppari..

Pari seisotuskuvaa, takajalat taas kerran hieman liian takana.. Ennen näyttelyä on siis vielä harjoiteltava peilin edessä. Ja äh, tuo häntä. Ylös se ei seisottaessa nouse itsekseen, ei sitten millään. Ja tuon ylemmäs ei edes tukemalla ilman että Varjo ei vaihtaisi asentoa. Liikkeessä se sentään kannattelee sitä täysin normaalisti.

Kuten arvata saattaa, meikäläisen kevääseen kuuluu tänä vuonna aurinkonpaisteen ja ulkonaolon ohella pääsykokeisiin pänttäämistä. Se näyttää passaavan hyvin myös koirille ;)

Harrastuspuolella alkaa taas pian kuhista virallisten harkkojen alkaessa. Varjo on ilmoitettu tokon alkeiskurssille. Mieli tekisi käydä myös agilityn alkeet, mutta säästösyistä olen päättänyt opettaa esteet sille yksin. Laurasta saa oivallisen avustajan tarvittaessa ;)

Agilityn jatko/kilparyhmää ei tänä vuonna edes tule, joten Seran kanssa harjoittelu jatkuu myös omatoimisena. Tokon omatoimiryhmä kokoontuu maanantaisin, ja sään vielä hieman lämmetessä sinne olisi tarkoitus suunnata. Koko talvi ollaankin lähinnä pidetty entisiä taitoja yllä, sillä töpiksellä oli todella hyvät (ja lämpimät) tilat harjoitella mm. paikalla oloa ja liikkeestä maahanmenoa.

Nyt on kirjoitukset onnellisesti ohi, joten koirille jää taas enemmän aikaa. Varjo pitikin juoksunsa sopivasti tässä tauon aikana, joten nyt ei tarvitse niitäkään enää odotella kevään treenikaudelle.

Tänään siis pistäydyimme taas Valtimon töpärillä, mukana oli molemmat koirat. Seran kanssa otin ensin tokoa muistin virkistämisesksi, sivulle tuloa (saisi tulla suorempaan!) ja käännöksiä. Lisäksi Seralla oli ohjelmassa ihan simppeleitä kontaktiharkoituksia, koska ollaan vieläkin jäljessä tavoitteestamme eli täydellisestä stopista kontaktipinnoilla.

Varjon kanssa muisteltiin mitä on aiemmin opeteltu eli aitaa ja putkea. Otin myös takaaleikkausta putkelle mentäessä. Se meni yllättävän hyvin. :) Lisäksi harjoiteltiin ihan vaan esteen takana odottamista. Malttamattomalle pennulle se on aikas työlästä.. ;) Myös puomin alkeita ruettiin aloittelemaan.

Eilen nypin Seran (siitä muistona rakkulat sormissa) ja totesin olevani erittäin tyytyväinen siihen, ettei Varjoa tarvitse nyppiä lainkaan.

Eli tälläista tänne. Keväällä olisi tarkoitus jatkaa kisaamista Seran kanssa, Varjollahan ei vielä ikä riitä (taidoista puhumattakaan ;> ). Sille tosin on suunnitelmissa näyttelyreissuja, ainakin Varkauteen olisi tarkoitus lähteä. Tampereen näyttely jää väliin, vaikka alunperin oli tarkoitus aloittaa näyttelyurakka siellä. :>

Lukulomasta huolimatta lähdin porukoiden mukana Rukalle hiihtolomareissulle. Ikävä kyllä koulukirjat eivät jättäneet rauhaan silläkään riessulla, mutta sujuvalla suunnittelulla sain luettua silloin kun muut hiihtivät, ja hiihdettyä silloin kun muut melusivat mökissä ;)

Koirat saivat lomaillessaan juosta niin paljon kuin sielu sieti, itseasiassa ne oli tasaisin väliajoin jätettävä mökkiin lepäilemään. Etenkään Varjolla omat aivot eivät pelaa yhtään. Sera ymmärtää näyttää väsymyksensä ja lepäillä kotiin päästyään, mutta Varjo. 20 kilometrin hiihtolenkinkin jälkeen se vielä lähtisi seuraavan hiihtäjän mukaan. Surkeaksihan se muuttui kun ei mukaan aina päässyt. 

Alla olevat kuvat on otettu ensimmäisenä lomapäivänä, jolloin kävimme Jessen ja koirien kanssa lumikenkäilemässä. Viimeisessä kuvassa yhtenä iltana maisemaa kaunistaneet revontulet. :)

Näin nätin talvipäivän kunniaksi otin kamerankin mukaan ulkoilemaan. :)

Treenipäivityksiä ei ole, eikä taida ihan hetkeen tullakaan, sillä minulla on menossa se kamalan kuuluisa lukuloma. Vaikka ei tarvitse koulussakaan enää käydä, tuntuu ettei aikaa ole vieläkään riittävästi lukemiseen. Tästä syystä koirat taukoilee treenaamisesta vielä jonkin aikaa.

Tytöistä kyllä huomaa kuvissakin kumpi on vielä nuori ja huima..

Varjo riehuu..

..ja Sera nautiskelee. :)

Majavahäntä.

Hieman yliposeeraustakin oli eksynyt kameralle.. ;)

Tärähtänyt, mutta häntä nätisti pystyssä. :)

Rääpäletreenit on pyöriny tasaisesti, ja viime kerralla otettiin vaihteen vuoksi tokoa. Varjon kanssa tehtiin kontaktiharjoituksia ja sivulle tuloa. Siitä se lähtee. Ja miten hyvä onkaan, että pienessä sisätilassa harkkaa samaan aikaan kaksi muuta pentua.

Agilityn puolella molemmat koirat on harkannu n. kerran viikossa. Seran kanssa olen harjoitellut kontakteille pysähtymistä. Siinä onkin harjoittelemista.. Varjo sen sijaan pysyy edelleen erilaisissa ohjausharjoituksissa. Varjo on siitä ihana että hakee esteitä tosi hyvin. Voisin väittää, että Seraa pitää saattaa pitemmälle kuin Varjoa, jotta se irtoaisi esimerkiksi putkelle.

Ostin Seralle isomman Back on track-takin, ja Varjolle jäi tuo pienempi. Ei tuo vanha ole mitenkään hurjan pieni aikuisellekaan parsonille, mutta hieman nafti. Mutta nyt on molemmilla tytöillä lämpimät takit. Varjon aiempi takki kun on aivan kamalan huono, eikä yllä edes reisille.  Varjo on muuten säkäkorkeudeltaan Seraa ehkä puolitoista senttiä korkeampi. Massan puute tekee siitä kyllä vielä hurjan paljon pienemmän näköisen.

Loppukevennyksenä: Varjolla on uusi harrastus - telkkarin katsominen. Se seurasi yks päivä tunnin ajan hiihtokisoja, ja tulee usein katsomaan minun ja Jessen kanssa Housea. Hauskinta on, kun se tuntuu "eläytyvän" tapahtumiin. Jännittävissä kohdissa nojautuu eteenpäin ja tuijottaa tiiviisti ruutua jne. ;)

Sera ei ole yhtään niin innokas poseeraamaan kuin Varjo. ;)